< edellinen sivu

Poika Erik Olofinpoika (kuoli noin vuonna 1566) nimitettiin isänsä jälkeen vuonna 1532 Porvoon kihlakunnan tuomariksi. Myöhemmin hän toimi sekä Hämeen että Viipurin linnojen päällikkönä. Hänen aikanaan Kiialassa harjoitettiin merkittävää maanviljelystä, sillä vuonna 1554 talo maksoi siihen aikaan suuren määrän eli 6 pannia ruista = noin 3 tynnyriä (noin 360 l) kymmenysveroluetteloiden mukaan. Erik oli ensimmäisen kerran naimisissa Karin Pederintytär Flemingin ja toisen kerran Gertrud Bertilintytär Grönfeltin kanssa. Erik Stålarmin ja Karin Flemingin poika Svante palveli Erik XIV:n vartijana ja sittemmin Viipurin, Tallinnan ja Tukholman linnojen linnanpäällikönä. Vuonna 1583 hänet nimitettiin ensimmäiseksi ruotsalaiseksi käskynhaltijaksi Kaprion linnaan ja lääniin Inkerinmaalle. Svante Stålarm kuoli n.v. 1585. Hänen poikansa Åke peri Kiialan. Åke lyöttäytyi kuningas Sigismundin ja Kaarle herttuan välisessä taistelussa kuninkaan puolelle ja joutui sittemmin maanpakoon. Kiiala takavarikoitiin kruunulle. Åke solmi avioliiton vuonna 1597 Hebla Månsintytär Ållongrenin kanssa ja toisen kerran Brita Wildemanin kanssa. Kustaa II Adolfin tultua kuninkaaksi Åke Stålarm sai tilansa takaisin ja palveli ratsumestarina Puolan ja Liivinmaan sodassa. Hän kuoli n.v. 1628 ja hänen mukanaan sammui Stålarmien miespuolinen suku Kiialassa.

A23R6_b.jpg A23R6_c.jpg
Drägsby >
Haikkoo >
Kiiala >
Pepot >
Stensböle >